Ellu's Great Year: Here I am

Lauantaina klo 11 maissa lähettiin äidin, isän ja papan kanssa kentälle. Pappa ajeli ja jutteli isän kanssa, kunnes tajusi Kehä III:n lentokentän liittymän jälkeen, että olisi pitänyt kääntyä. Noh onneksi meillä oli aikaa ja kentälle pääsi myös kiertotietä. Kentälle päästyä mentiin venailemaan R-kioskin eteen, minne Isabel, Ella, Lan ja Sara löysivät myös tiensä. Hetken hengailun jälkeen saapui myös paikalle STS:n edustaja, jonka kanssa lähettiin jonottamaan. Jono oli suht pitkä joten päätettiin tehä check-in koneella, kunnes tajuttiin, että eihän se yhtään nopeuttanu, koska baggage-dropiin oli sama jono. No puolentunnin odottelun jälkeen päästiin tiskille ja heitettyäni ~~kepeästi~~ laukun hihnalle vaan numerot vaan kasvoivat ja kasvoivat, kunnes pysähtyivät 28kg kohdalle. 5kg siis liikaa... No onneks isä oli kentällä saattamassa, joten pappa betalar! Hintaa lisäkiloille tuli 55€ ja se piti tottakai lähteä maksamaan toiselle puolelle lentokenttää. Maksut maksettua piti tottakai lähteä viemään siitä kuittia takaisin baggage-dopiin - toiselle puolelle kenttää. Vasta sen jälkee pääsin hyvästelemään vanhemmat ja kaverit. Minä tottakai selvisin coolisti ilman kyyneleitä, mutta äidistä oon ylpee! Molemmat tyttäret hyvästeli saman päivän aikana, eikä pisaran pisaraa vuodattanu - ainakaa mun nähden!

Sitten oliki aika mennä turvatarkastuksesta läpi ja portille. Bording alkoki melkee heti ku pääsin portille, joten ei siinä kauaa aikaa jääny ihmettelyy. Koneessa istuskelin melkee rauhallisin mielin pari tuntia, kunnes alettiin lähestyä Amsterdamia ja aloin jo miettiä 50 min vaihtoaikaa... Mun onneks laskeuduttiin ajallaan ja pääsin ryntäämään aika nopeesti pois koneesta. Terminaalii päästyäni olinki jo aika hukassa, minne mennä, kunnes joku ystävällinen, hyvännäkönen työntekijä selvitti, mistä Bristolin kone lähtee ja lähin kiiruhtamaan sitä kohti. Edessä oli passin tarkastus, jonka jälkeen juoksin portille, jonka jälkeen oli vielä turvatarkastus, jossa tapasinki Ronjan. Yhessä mentii lentokenttäbussiin, joka odotteli jo lähtövalmiina. Bussi vei meijät koneen luo ja kone lähti kohti Bristolia.

Käytävän toisella puolella istu n. 4-5v. blondi pikkutyttö, joka puhu täydellistä englantia. Sillä oli edessään ranskan kielinen mikkihiirilehti, jota se ei selvästi osannu lukea, mutta tarinoita se osas selittää joka ikisestä kuvasta - täydellisellä englannilla. Sen alko puhuu sille ranskaa, jonka jälkeen se vastas englannilla, välillä myös täydellisellä ranskalla. MÄKI HALUUN OSATA!

Lentomatka meniki aika nopeesti 50 minuutissa ja kun me saavuttii Bristolin ylle, oli ihan pilvetön taivas ja kaunis näköala.

Kone laskeutu ihanasti Bristoliin, jonka jälkeen käveltiin passintarkastuksen läpi ja laukkuja odottelemaan. Laukut olikin jo pyörimässä hihnalla, ku päästiin sinne asti,, paitsi tottakai mun laukku... Sehän ei tietenkää ehtiny 50min vaihdossa vaihtaa konetta, joten se oli surullisena jääny Dameihin odottelemaan seuraavaa lentoa. Asiaa hieman selvitettyäni lentokenttävirkailija otti tiedot ylös ja osotteen, mihin laukku palautettaisiin, kuhan eka maahan löytäisi. Annoin virkailijalle osotteen , jonka STS:ltä olin saanu. Sitten käveltiin ulos kentältä ja lähettiin aluevalvojan matkaan kohti Kingswoodia.

"Kotiin" päästyä portailla odotti Cat Parkerin kanssa, Stuart riensi auttamaan Ronjan matkalaukun kanssa. Meille esiteltiin kämppä, Ronja laitto kamansa paikoilleen ja sellasta yleistä hälinää. Cat kävi ostamassa mulle yöpaidan ja hammasharjoja. Kysäsin vielä Catiltä, että oliko osote oikea, jonka STS oli antanu. No eipä se tietenkään ollu! Ja nii, senhän mä sanoinki siellä lentokentällä...

Yö meniki mun osalta jossitellessa, pelätessä, stressatessa ja mitä kaikkee muuta voitte nyt kuvitella mun ajattelevan siinä tilanteessa kun matkalaukku on jossain, ja ei tiedä saanko enää koskaa takasin.... tai no siltä musta ainaki tuntu sillo.

Aamulla herättyäni yritin soittaa KLM:lle ainaki 5 kertaa, muttei mulle onneks vastattu. Lopulta menin puhmaan Catin kanssa ja se lupas yrittää soittaa KLM:lle. Lopulta se sai ne kiinni ja se anto niille oikean osotteen. (Ne oli jo yrittäny viedä sitä väärää osotteesee) KLM lupas tuoda matkalaukun saman päivän aikana. Maattii Ronjan kanssa meijän huoneessa aika pitkään, kunnes kyllästyttiin. Lähettiin siis ihmettelemään Kingswoodia.

Lähipubi

Kävelyn jälkeen mun laukku oli tullu! Voitte hyvin kuvitella mun ilosen ilmeen ja riemun määrän, kun mun oma laukku tuli <3 <3 ja sieltä löyty kaikki mitä niin kovasti kaipasin.