Niin suloinen, sinisilmänen blondi, joka jo ulkonäkönsä perusteella vois melkeen ollaki mulle sukua.
Syyskuussa tänne tullessani mut heitettiin yhtäkkia lapsiperheen elämään. Kuin silmänräpäyksessä sai sanoa hyvästit katkottomille yöunille ja toivottaa vaippojen hajusen arjen tervetulleeksi. Alussa oli ehkä hieman outoa, mutta kyllä siihen nopeasti sopeutu.
Babysittaus, vaippojen vaihto, tuutulaulut, leikkihetket, itkukohtaukset, monet monet flunssat ja vatsataudit, mitä ihmeellisimmät soseet ja huonosti nukutut yöt ovat tätänykyä mulle arkipäivää...mutta ei enää kauaa. Älkää toki ymmärtäkö väärin. Mun velvollisuudet tässä talossa on pestä omat astiat käytön jälkee, eli ihan vapaaehtosesti mä Parkeria hoidan.
Kaikesta tuosta huolimatta yks parhaimmista ellei jopa paras asia, jota mulla on täällä on Parker. Kuinka mahtavaa onkaan seurata, miten pieni ihmisen alku kehittyy ja kasvaa. Oppii uusia asioita, uusia sanoja on aina niin ilonen. Kuinka ihanaa onkaan tulla kotiin kun pikkuherra kontaa ovelle vastaan aina niin ilosena.
Pieni ujo poika vierastaa helposti uusia ihmisiä ja kun ei äiti tai isä ole saavutettavissa, yhtähyvin Ellun syli on tarpeeksi tuttu ja turvallinen.
Alussa kaikki ei kuitenkaan ollu ihan näin. Perhe ei tietenkään tuntunu perheeltä, kaikki oli uutta ja outoa. Joulunjälkeen aloin kuitenkin tutustua paremmin hosteihini. Nyt pidän tätä perhettä enemmänkin todella hyvinä kavereina kuin "vahvoina auktoriteetteinä ja uusina vanhempina" Eihän meillä ole kuin 15 vuotta ikäeroa.
Pari viikkoa sitten leikittiin Cat:n (äiti) ja PG:n (Parker) kanssa ja puhuttiin niitä näitä. Samalla Cat sano mulle, ettei se tiedä mitä ne tekee kun mä lähen takas Suomeen, eikä se haluais ottaa enää yhtää vaihtaria mun jälkeen koska se tietää, ettei se tuu enää ikinä saamaan yhtä ihanaa vaihtaria kun minä. Loppuun se vielä lisäs: "I can't let you go. I need you and Parker needs his sister!"
Tän lausahduksen jälkeen tajusin, kuinka läheisiä meistä on oikeesti tullu ja etenki kuinka tärkee Parkerista on tullu mulle. Nyt jo tuntuu kamalalta ajatus, että pian mun pitää lähtee täältä pois tietämättä koska seuraavan kerran mä näen mun pienen pinetä pikkuveljeä.
Mä en vaa tiiä, mitä tehä kun taas Suomeen takas tuun!?
Alla muutamia kuvia Parkerin synttäreiltä
Oli muute suurimmat 1v. synttärit mitä eläessäni oon nähny
Alla muutamia kuvia Parkerin synttäreiltä
Oli muute suurimmat 1v. synttärit mitä eläessäni oon nähny