Järjettömän tylsistyksen maksimaalinen multihuipentuma

10 päivän kuluttua on aika rientää koneeseen, joka vie minut Amsterdamin kautta Bristoliin. Missä ajassa 10kk ehti muuttua 10 päiväksi???  (Okei oon varmaa sanonu miljoona keraa mihin tää aika on menny tms. settii, mutta ku se tulee mulla aina yhtä suurena järkytyksenä!) Toistan siis itseäni jos ei vielä ole tullut selväksi

Ennen vaihtoa, Suomen koulun alkujen jälkeen tarkoituksenani oli kattella Greyn anatomiaa, siivota, lomailla ja olla vaan. 4 päivää mä sitä kestin. Kunnes maanantaina peruuntuneen mökkireissun seurauksena sain multimaallisen Exploding-Head reaktion, enkä kestänyt enää hetkeäkään näiden seinien sisällä. Oli pakko päästä kouluun. Ja kuinkas ollakaan satuin juuri sopivasti ruokkiksen aikaan kouluun, jonka jälkeen käväsin kuuntelemassa historian lehtien havinaa ja Sinikan suloista ääntä. Hissan jälkeen käväsin pikaisesti muilla asioilla ja palasin koululle draamatunnille! Ah kuinka vapauttavaa oli taas päästä sekoilemaan koulussa <3

Koska koulussa ei montaakaan tuntia löydy, joilla voisin hengailla, eikä se yksin sohvilla istuskelu niin mahtavaa puuhaa ole, käännyin Venlan puoleen kysymään MITÄ IHMETTÄ MÄ TEEN KAIKELLA TÄLLÄ AJALLA!? Venla superhypermahti bloggerina sitten tottakai sano, että bloggaa enemmän! Nooh kieltäydyin kohteliaasti, mutta kotiin päästyäni sama tekemättömyydenahdistus valtasi mieleni, ja kas mitä minä täälä teenkään!? BLOGGAILEN! Eli siis saatte syyttää tätä neitiä kun mun postaukset alkaa menettää olemattoman laatunsa ja niitä alkaa tulvia raivostuttavan paljon kaikkialta. Palaa siis asiaan 1.9. jos ei mun elämä Suomessa kiinnosta!

Pakkaaminen ei vaan onnistu! Jos pakkaisin kaiken, purkaisin kaiken uudestaan koska aivan yksinkertaisesti tulen vielä tarvitsemaan jok' ikistä tavaraa, jonka laukkuuni aijon tunkea. Vaikken kyseisiä vaatteta tai asioita käyttäisi, niin ainakin tulen vaatteta tarvitsemaan järisyttävän kauhistuttavan hurjan kamalan vaatekriisin hyökätessä kimppuuni, joten hmm... tyydyn siis voivottelemaan tylsyyden vallankumousta, joka kuitenkin tullaan kukistamaan lähitulevaisuudessa...

Ja kuten ehkä arvon lukijat huomaatte, olen väsynyt, tekstissäni ei ole mitään tolkkua ja vaikutan hyvin sekavalta etenkin tätä korkealentoista stooria lukiessanne, suuntaan katseeni kohti tulevaa - nukkumaanmenoaikaa!

God Natt, Good Night, Gute Nacht, Bonne Nuit, Öitä!

Well it's time to go

Läksiäiset part 1

Tj 13

Aurinkoisen kauniina kesälauantaina, viikko koulunalkujen jälkeen kokoontui joukko iloisia martarilaisia Jokiniemen Jokiuoman puistoon. Syynä tähän kokoontumiseen oli mitä parhain; Ellun lähtö PARTY PARTY PARTY!!!! Kyseisiin "juhliin" kuulu pelailu, syöminen, nauraminen, syöminen, juttelu ja syöminen ja vielä vähä lisää syömistä. Weekend, rapujuhlat ja kaiken maailman kissanristiäiset rajotti hieman osallistujien määrää, mutta se ei menoa haitannut.

Paikalle ilmaantui myös oma ennustajaeukkomme Samuli, jolla oli välillä hieman hankaluuksia korttien tulkitsemisessa... 

         

Aliaksessa sananselitykset oli huippuluokkaa. Kyllä tyhmäki ne vois ymmärtää! Ja käsiliikkeet tottakai kruunas selitykset.

Ruokaa picnicille ilmesty yllättäen ERITTÄIN paljon. 

JÄTTISUURI kiitos kaikille paikalle eksyneille eli Venla, Hannamari, Isabel, Samuli, Ella, Emilia ja Kristiina. Nii ja ehkä Karrilleki, joka illalla kävi syömässä ylimääräsiä safkoja (joita siitä huolimatta vielä jäi)

Nähdään vielä ihmiset koulussa. Ja tottakai mua saa sitte tulla itkettämään kentälle 1.9. klo 12 T2! 

Äidin pikku tyttö lähtee muille maille

Leirihumusta toivuttuani avasin sähköpostini ja huomasin host-äitini VIIMEIN vastanneen! Cat lähetti mulle myös kuvan tulevasta perheestäni. Isä näyttää perus nuorelta brittimieheltä ja äiti iloselta ja mukavalta. Pikkuveli Parker on 3kk vanha. Toivottavasti vuoteen mahtuu muutakin kun babysittausta...

Iitun kaveri, joka oli muutama vuos sitten vaihdossa Jenkeissä lainas mulle matkalaukkuaan, jonne, menis mukavasti melkee ihminen. Ootko Emilia viel halukas tulemaan mukaan!? :D

Pakkaaminen on asia, jota en liiemmin rakasta. Sitä oonkin saanu tehä tänä kesänä ihan tarpeeks. Vielä pitäis pakata kamat vaihtoon ja mikä parasta 23kg rajotuksella... Mahtavaa! 

Pakkaamisen lisäks pitäis vielä huone siivota siihen kuntoon, että tästä talosta voi lähteä vuodeks pois. Ja sepä ei ookkaa mikään maailman nopein homma... 

 

 Jonkinlaista listaa oon tehny pakattavista kamoista, mutta silti on hankalaa valita kaikista vaatteista, kengistä, yms kamoista mitä haluan ottaa mukaan, mitä tarvitsen. Loppuen lopuski tulen varmaan ostamaan suurimman osan paikan päältä. 

Sitten yhteen suurimpaan kysymykseen; ottaako kitaran mukaan, vai ei ? Vaikka soitan kitaraa säännöllisen epäsäännöllisesti, vuosi soittamatta tulee rapistuttamaan soittotaitoni totaallisesti.

Jos kitaran kuljetusta ajattelee, niin kotelon kannalta kitara selviäisi mitä luultavammin hengissä lentomatkasta, mutta sen roudaaminen on aina hankalaa ja raskasta, eikä sen lennättäminen ihan ilmaista ole...

20 päivää jäljellä lähtöön pientä lähtöstressiä alkaa pukkaamaan ja matkamuumetta nousee... PANIIKKI!

Sä sanot meil on maailma, josta muut ei tietää saa

 Nyt tunnet sä sen minkä näät, loisteen, kirkkaan Sarasteen.

(Hasista Myrtsiin)

Makaan pimeässä teltassa, kello lähentelee keskiyötä. Vertsu on lähteny Aurooraan, Iina ja Hanna on vielä töissä. Suurin osa kavereista on jo nukahtanu ja tuhiseekin tyytyväisinä vieressäni rankan leiripäivän jälkeen. sudarit on tullu edellisenä päivänä, joten hulinaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita leirissä on riittänyt. Kuuntelen musiikkia ja alan hiljalleen vaipua kevyeeseen uneen. Biisit vaihtuvat mp3-soittimessani toistensa perään kunnes yhtäkkiä havahdun hereille. Isä olen täällä maailman toisella puolen-- Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen-- 27 päivää, nii mäki olen maailman toisella puolen, jota ennen vakuuttelen äidille, ettei pelkoon ole aihetta. 27 päivää niin mun pitää pärjätä omillani ja suoriutua muutaman tunnin lennosta sekä koneen vaihdosta itse... 27 päivää niin äidiltä ei enää pyydetä apua, puhuta suomea tai turvauduta oman kodin lämpöön. 27 päivää niin kaikki on muuttunut hetkessä.

Takana on yhdeksän päivää metsään rakennetussa kylässä lähes 4 500 muun partiolaisen kanssa. Takana on yhdeksän päivää naurua, hymyä, huutoa, hauskan pitoa, hajoilua, nälkää, mässäilyä, lauluja, leikkejä, lapsia, itkua, shokkia, verta, hikeä, kyyneliä, sadetta, tuskaa, vihaa, väsymystä ja mitä ikinä partioleiriin kuuluukin.

Saraste on kolmas suurleiri, jolle mä olen päätynyt. Aina ennen suurleirejä alan miettimään haluunko mä nyt ees sinne, ne on ihan liian tylsiä, siel on ihmisiä hyyi. Mut silti usein mä oon niille päätyny ja aina näin jälkikäteen se on ollu AINA hyvä päätös. Vaikkei ne tosiaan vedä vertoja Mypan omille leireille.

Vaikka oonki jo kolunnu vaikka minkälaiset kesäleirit, retket, pt-skabat, kokoukset ja seminaarit, en vieläkään ole kyllästynyt. Joka ikinen partiojuttu eroaa toisistaan. Vaikka olis samalla kaavalla tai samalla ohjelmalla suunniteltu retki nii silti tulee aina uudet yllätykset, ongelmat ja haaverit, joita voi aina lämmöllä muistella jälkeen päin.

Latotanssi-iltana Auroorassa meitä viihdytti Sarasteen oma Justin Bieber jolla oli kylläkin liian leveät hartiat ja matala ääni.

Teltassa tavarat ei millään meinannu pysyä järjestyksessä, joten päätin rakentaa pienen hyllykön ja rinkkatelineen - ihan itse! kiitos jätkille ihanasta kannustuksesta

Aamujen piristys (ja pelastus)

Ruoka oli erittäin maittavaa mielenkiintoista

City-laaksossa päästiin liikkumaan paikasta paikkaan metroilla, junilla ja ratikoilla

Vikan illan kunniaks pukeuduin aivan mahtavan hurmaavan kauniiseen mekkoon. Aattelin käyttää tota vanhoissaki

Kotiin päästyä jalat oli toosi nätissä kunnossa - noitten puhdistukseen menikin hieman aikaa

Partiohuivikin pääsi pyykkiin leirin jälkeen ja kuten kuvasta huomaa; metsässä on oltu.

Saraste olikin sitten viiminen leiri/retki vuoteen. Sitä voikin lämmöllä muistella hyytävässä talvessa. Mahtavaa oli ja ihaniin ja myös ei-niin-ihaniin ihmisiin tuli tutustuttua. Toivottavasti nähdään vielä joskus!

Sä saat mitä vaan jos uskot parempaan huomiseen, laulaen tanssien nyt riemuiten sun kanssas kaiken jaan ja elän unelmaa...