Sä sanot meil on maailma, josta muut ei tietää saa

 Nyt tunnet sä sen minkä näät, loisteen, kirkkaan Sarasteen.

(Hasista Myrtsiin)

Makaan pimeässä teltassa, kello lähentelee keskiyötä. Vertsu on lähteny Aurooraan, Iina ja Hanna on vielä töissä. Suurin osa kavereista on jo nukahtanu ja tuhiseekin tyytyväisinä vieressäni rankan leiripäivän jälkeen. sudarit on tullu edellisenä päivänä, joten hulinaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita leirissä on riittänyt. Kuuntelen musiikkia ja alan hiljalleen vaipua kevyeeseen uneen. Biisit vaihtuvat mp3-soittimessani toistensa perään kunnes yhtäkkiä havahdun hereille. Isä olen täällä maailman toisella puolen-- Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen-- 27 päivää, nii mäki olen maailman toisella puolen, jota ennen vakuuttelen äidille, ettei pelkoon ole aihetta. 27 päivää niin mun pitää pärjätä omillani ja suoriutua muutaman tunnin lennosta sekä koneen vaihdosta itse... 27 päivää niin äidiltä ei enää pyydetä apua, puhuta suomea tai turvauduta oman kodin lämpöön. 27 päivää niin kaikki on muuttunut hetkessä.

Takana on yhdeksän päivää metsään rakennetussa kylässä lähes 4 500 muun partiolaisen kanssa. Takana on yhdeksän päivää naurua, hymyä, huutoa, hauskan pitoa, hajoilua, nälkää, mässäilyä, lauluja, leikkejä, lapsia, itkua, shokkia, verta, hikeä, kyyneliä, sadetta, tuskaa, vihaa, väsymystä ja mitä ikinä partioleiriin kuuluukin.

Saraste on kolmas suurleiri, jolle mä olen päätynyt. Aina ennen suurleirejä alan miettimään haluunko mä nyt ees sinne, ne on ihan liian tylsiä, siel on ihmisiä hyyi. Mut silti usein mä oon niille päätyny ja aina näin jälkikäteen se on ollu AINA hyvä päätös. Vaikkei ne tosiaan vedä vertoja Mypan omille leireille.

Vaikka oonki jo kolunnu vaikka minkälaiset kesäleirit, retket, pt-skabat, kokoukset ja seminaarit, en vieläkään ole kyllästynyt. Joka ikinen partiojuttu eroaa toisistaan. Vaikka olis samalla kaavalla tai samalla ohjelmalla suunniteltu retki nii silti tulee aina uudet yllätykset, ongelmat ja haaverit, joita voi aina lämmöllä muistella jälkeen päin.

Latotanssi-iltana Auroorassa meitä viihdytti Sarasteen oma Justin Bieber jolla oli kylläkin liian leveät hartiat ja matala ääni.

Teltassa tavarat ei millään meinannu pysyä järjestyksessä, joten päätin rakentaa pienen hyllykön ja rinkkatelineen - ihan itse! kiitos jätkille ihanasta kannustuksesta

Aamujen piristys (ja pelastus)

Ruoka oli erittäin maittavaa mielenkiintoista

City-laaksossa päästiin liikkumaan paikasta paikkaan metroilla, junilla ja ratikoilla

Vikan illan kunniaks pukeuduin aivan mahtavan hurmaavan kauniiseen mekkoon. Aattelin käyttää tota vanhoissaki

Kotiin päästyä jalat oli toosi nätissä kunnossa - noitten puhdistukseen menikin hieman aikaa

Partiohuivikin pääsi pyykkiin leirin jälkeen ja kuten kuvasta huomaa; metsässä on oltu.

Saraste olikin sitten viiminen leiri/retki vuoteen. Sitä voikin lämmöllä muistella hyytävässä talvessa. Mahtavaa oli ja ihaniin ja myös ei-niin-ihaniin ihmisiin tuli tutustuttua. Toivottavasti nähdään vielä joskus!

Sä saat mitä vaan jos uskot parempaan huomiseen, laulaen tanssien nyt riemuiten sun kanssas kaiken jaan ja elän unelmaa...