Vähään aikaan en oo blogia saanu päivitettyä. Monen monta postausta sain alotettua, mutta kaikki on jääny kesken... Näin lopussa on hieman kiirettäkin pukannut, joten ehkä siinä osa syy. Toukokuussa on tapahtunu niin hurjan paljon etten itse enää edes kaikkea jaksa muistaa. Tässä siis pieni pintaraapasu menneeseen.
Odotettu 18v. synttäripäivä koitti viimein ja lähettiin yhdessä kavereitten kanssa Bristoliin syömään. Päivä ei todellakaan vastannut niitä odotuksia joita olisin ehkä pari vuotta sitten ajatellut 18v. synttäreilläni olevan. Vaihtovuosi kun senkin nyt erilaiseksi sai, mutta onneksi kuitenkin päivä oli ihan mukava.
Vivi ja Marie
Sain lahjaksi rahaa Mickelta (host-äidin isä) jolla ostin itselleni korun, joka muistuttaa vaihtovuodesta.
Muutama kortti ja viimeisenä avain.
Briteissä ennen sai vasta täysi-ikäisenä avaimen kotiin, koska silloin vasta on tarpeeksi vastuuntuntoinen huolehtimaan avaimesta ja vastaamaan omista tekemisistään. Noh nykyään avaimen saa jo paljon nuorempana kotioveen, mutta edelleen synttärilahjaks annetaan hieman isompia avaimia.
Eräänä kauniina päivänä lähdin hieman kävelemään - vaihteeksi. Ihana kesäinen helle tutui niin sanoinkuvailemattoman superilta kostean ja viileän talven jälkeen
Joen toisella puolella meni kävelytie ja toisella puolella oli ravintola. Ravintollan ei yleisö pääse muuten kun joen yli menevällä moottorivenekuljetuksella tai omalla veneellä.
Kun kiipeää korkealle kukkulalle, huomaa kuinka täyteen rakennettu maa tää onkaan...
Vikalle citizenship- tunnille vaitareiden piti tuoda jotain oman maan ruokaa.
Saatiin syödäksemme pannukakkuja, jauhelihapihvejä ja jotain saksalaisia peruna-sipuliraaste pannukakkuja. Itse mielikuvituksen ja ajanpuutteen vuoksi vein ruisleipää ja raejuustoa (saksalaisia kylläkin, muttei kerrota kellekää)
Tällä viikolla ensimmäisenä lähti siis Marie kotiin. Hyvästit jätettiin picnicin merkeissä Kingswoodin Victoria parkissa.
I'm gonna miss u hon!
Tänään leivottiin Vivin kanssa korvapuusteja - ihan suomalaiseen tyyliin!
Kaikki jotka näitä leivoksia maistamaan pääsi tykkäs toodella paljon!
Jopa Harrykin olis halunnu...
Tällä hetkellä on aika confused - olo. Ei oikeen tiiä mitä pitäis ajatella. Tavallaan koti houkuttelee älyttömästi- ihana nähdä kavereita, perhettä, päästä takas Suomeen, kouluun ja vielä saada nauttia suomalaisesta kesästä, mutta on myös haikeaa jättää kaikki tämä taakse. Uudet kaverit, host-perhe, Parker <3, Bristolin kaikki vaatekaupat yms. koulua eivaan jää ikävä :D
Huomenna olis vuorossa mun läksiäiset...
Mutta niin se vaan menee... Kaikki loppuu aikanaan