Jo ensimmäisenä aamuna sain kosketuksen omaan Ellumaiseen Suomi-elämään kun herätyskello oli soimassa 9.00 (sisäinen kello 7.00) Päivän aikana luvassa oli Emilian ja sukulaisten tapaamista. Päivä menikin niissä merkeissä hurjaa vauhtia ja illalla olikin laatuaikaa siskon kanssa.
Sunnuntaina Aadan tapaamista, isovanhempien uuden asunnon tarkastamista, pulkkamäkeä, hautausmaata ja Myyrmannissakin ehdin kävästä.
Jouluaatto ja joulupäivä menikin perheen ja sukulaisten seurassa syöden, lahjoja availlen ja leffoja kattellen, saunomista tietenkään unohtamatta.
Joululahjaksi saamaani kameraa oli tietenkin pakko päästä heti kokeilemaan. Jo pelkästään jouluaattoiltana tuli räpsittyä reilusti yli 600 kuvaa.
Tapaninpäivän aamuna Venla käväsi meillä kahvittelemassa, jonka jälkeen mentiin kuvailemaan kaunista kirpeää pakkaspäivää. Iltapäivällä tulikin lähtö Pojuilijoiden jouluretkelle, mikä ei ainakaan helpottanut tänne palaamista.
Neidin hiukset tais vähä jäätyä
Jouluretkellä tuli aika reippaasti kuvia räpsittyä, mutta julkaisukelpoista materiaalia ei niinkään paljon löytynyt.
Paluumatkalla Schipolissa oli kerrankin aikaa vähän pysähtyä. Edellisillä kerroilla olen vaan juossut kentän läpi, mutta nyt ehdin jopa hieman katsella ympärilleni. Eipä se pahemmin kyllä muista kentistä eronnut. Hieman ennen koneeni lähtöä Bristoliin lähti toinen kone Helsinkiin. Voi kuinka paljon olisikaan tehnyt mieli hypätä siihen koneeseen ja palata Suomeen...
No enpä aijo luovuttaa, joten tänne taas päädyin. enköhän mä jotenkin seuraavista kuukausista selviä.
ps. 121 päivää, nii mä olen 18!