Pikkuhiljaa alkaa rasittaa noi median miljoonat esseet, mutta minä pysyn kovana!! Mä niin kirjotan ne!! Tän vuoden lopussa kirjotan sit ihan mahtavia esseitä, et ylppäreissä Laudatur komeilee siellä englannin perässä. öö Not. No mut kuitenkin, ei tästä haittaakaa oo...
Jouluviikon aikataulu alkaa Ellumaisesti olla jo täytettynä. Voi kuinka paljon odotankaan sitä!! Niin huippu mahtavaa tavata perhettä, sukulaisia, kavereita, syödä suomalaista ruokaa ja SAUNOA!!!
Tänään havahduin siihen, että ihan kohta on joulukuun puoliväli. Öö koska tää kuukausi ees alko?? Eikä enää montaakaa viikkoa, nii tääki vaihtovuosi on puolessa välissä! Anteeks mut mitä ihmettä?? Mihin noi pari kuukautta on kadonnu? Miks mä en huomannu niit ollenkaa?
Kesäsuunnitelmat on tottakai alotettu jo aikoja sitten. Ens vuoden kurssitki suunniteltu - toivoen tottakai, että ne ei ihan hirveästi muutu... Okei no tottakai oon suunnitlellu jo seuraavat 5 vuotta... Rakastan vaa suunnittelua. En tiiä miks. Se on vaa parasta. Ostin myös oman vihkosen kaikkii mun taulukoita varten. Tajusin, et mun laatikko on täyynä irrallisii papereita sikin sokin. Koska mun pitää saada mun ajatukset paerille järjestykseen, laitoin sitte kaikki paperit myös järjestykseen! Rakastan taulukoita ja niiden täyttöä. Joo tiedän. Tää ei oo normaalia xD
Yksi kuukausi vaihdossa vastaa 5 vuotta kotona.
Tähän me päädyttiin kaverini kanssa. Ostin kaks kirjaa. Ne ei suinkaan ollu mitään ihmeen epäuskottavia rakkasutarinoita, jossa angstinen tyttö rakastuu vanhenemattomaan hirviöön, jonka takana kokonainen hirviöyhdyskunta alkaa vainota ko. tyttöä. Eikä kirjat kerro myöskään pelistä jossa tapetaan kaikki vastustajat ja sitä rataa. Ehei. Kirjani ovat ihan real life kertomuksia. Toinen kertoo naisesta, jonka mies kuoli Afganistanissa. Toinen taas naisesta joka toimi sairaanhoitajana I maailmansodan aikana. Miten ihmeessä päädyin tähänki valintaan? Ken titää... Eilen myös kysyin Vertsulta, että oisko sillä kiinnostusta mennä munkaa kauneimmat joululaulut- konserttiin. Öööö??
Jokin aika sitten tajusin, myös että teiniäidit alkaa olee mua nuorempia... JÄRKYTYS!
Ikäkriisihän tässä iskee. Jo ennen 18. ikävuotta... Nauran ittelleni.
Viime postauksesta unohtukin, mutta tänä vuonna vain yksi henkilö muisti vuoden ainoa päivän, jolloin mua saa kutsua Annaksi. En ole loukkaantunt ollenkaan. Päinvastoin! Ensi vuonna ehkä joku saattaa sitten ottaa ilon irti. :D
Lämpötila on hiljalleen täälläkin laskenut ja välillä jopa nollan alapuolelle. Aamusin in ihanan raikasta, hengitys höyryää, rugbykentät loistaa valkoisenaan jäätyneestä ruohosta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lunta kuulemman sataa kuitenkin vasta helmikuussa - jos sataa. Miinuksena tähän on kuitenkin jatkuva valitus kylmästä ja mustalla jäällä päällystetyt kadut. Kouluun voi siis luistella! Lämpötilan ulkona laskiessa, laskee myös talojen lämpötilat reippaasti. Huoneemme tuuletusikkuna falskaa mukavasti, joten ääni lähtemässä toista kertaa kuukauden sisällä. Ikkunassa on myös jopa kaksi lasia. Kotona kun niitä taitaa olla kolme, ellei enemmänkin. Patterit menevät päälle illalla, mutta silti saa vuorautua villapaitoihin ja villasukkiin. Niin mua taidettinki varottaa tästä kylmyydestä..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti