Taivas alkaa punertaa kun ajan kohti pohjoista

Takana on viikko Lappia, tuntureita, purjoa, poroja, jokia, järviä, hyttysiä, kilometrejä, naurua, soita ja kaikkea muuta mitä vaellukseen kuuluukaan. Vietin siis aikaani  mahtavassa seurassa vaeltaen Paavo Lipposen Urho Kekkosen kansallispuistossa. Vaellettuja kilometrejä tuli reilu 60 ja autolla ajettuja kilometrejä lähes kaksi ja puolituhatta.

Lapissa tajusi taas Suomen luonnon karun kauneuden. Ja oikeasti se on mahtava tunne kiivetä ylös tunturille ihmettelemään maisemia 18kg rinkka selässä, toisaalta jos jalkaan ei sattuisi niin pirusti, voisi kiipeäminen olla vieläkin mahtavampaa.

Aloitimme vaelluksen Kiilopäältä, josta kävelimme Suomunruoktulle. (paikkojen nimet Lapissa ovat aika metkoja) Suomunruoktulta jatkoimme matkaa Tuiskupäiden juurelle, jossa nukuimme yön. Seuraavana päivänä ylitettiin Tuiskupäät ja köpöteltiin sieltä Luirojärvelle, jossa jopa päästiin saunomaan. Luirolta lähdettiinkin takasin päin Kiilopäälle. Neljäs yö nukuttiin Kotakönkäällä ja viides yö Rautulammella, josta päästiinkin nopeasti takaisin auton luo, Kiilopäälle.

Vaikka kuinka yritti rentoutua ja olla ajattelematta tulevaa tai mennyttä, eksyi ajatukset kerran jos toisenkin vaihtovuoteen. Loppua kohden vaellusta tulikin ajateltua useemmin, mitä ottaa mukaan Britteihin kuin montako kilometriä on vielä jäljellä.

Viikko luonnossa, ilman keittiötä, televisiota, nettiä tai edes puhelimen kenttää, telttamajoituksessa, sään armoilla saattaa monen mielestä kuulostaa helvetiltä. Ei vaan musta. Se on hienoimpia kokemuksia, mitä elämä tullessaan voi tuoda. Vaikka mut onkin pakotettu vaeltamaan lähestulkoon heti opittuani kävelemään, on lappi ja vaeltaminen lähellä sydäntäni. Tottakai jossain vaiheessa teini-iän ollessa pahimillaan piti kapinoida ja vihata lappia, mutta hiljalleen viha on vaihtunut rakkaudeksi.

 Lapin tuliaisina sainkin ihanasti flunssan, joka iski juuri parhaaseen aikaan, sillä maanantaina pitäiskin lähteä jo seuraavaksi Evolle partioleirille. 

Takastulomatkalla kävästiin Ranuan eläinpuistossa 

ihmettelemässä pientä jääkarhunpoikasta.

 Pikku-jääkarhunpoikanen, joka ei vielä ole saanut nimeä sulatti sydämen. Suloinen, pörröinen vesipeto, joka selvästi oli leikkisä, vaikutti onnelliselta.












Ei kai sitä kesälomaansa paremmin voi viettää kuin tutustumalla omaan kotimaahansa hyvässä seurassa. Vai voiko?









PS. STS:n valmennusviikonlopun aikana tehty videon on vihdoin julkastu. Checkatkaapa se!

Time is running out

45 days before leave. I have chatted with Oon nyt puhunu hetken aikaa Ronjan (Guestsister) kanssa kun aloin kirjottaa tätä tekstiä. Ihana flow iski päälle kun aloin rustailemaan ajatuksiani tänne, kunnes tajusin jotain. MINÄ KIRJOITAN IN ENGLISH?? Siis minä!? HERÄÄ ELLU!! Hieman jäi siis englanti päälle keskustelusta. Odotellaanpas sitte innolla, että osaankos enää suomea ollenkaa ku tänne takasin joskus päädyn...


Tänään kävelin ihanasti ylös ja samalla meinasin kompastua siskoni muuttolaatikoihin. Siinä hölmistyneenä ihmettelin laatikoita ja tajusin, että hei oikeasti se sisko on häippäsemässä ihan kohta täältä. Sitä kautta tuli myös mieleeni, että minäkin lähden täältä!? Aivan pian!! Koska vaihtariprosessi on ollu pitkä ja välillä raskaskin, ei se lähteminen oo tuntunu mitenkään oudolta tai ihmeelliseltä. Jotenkin sitä ei vaan ole tajunnut. Lähtökin on tuntunu aina vaan niin kaukaiselta. Kunnes tänään, kotona kompastun siskoni muuttolaatikoihin ja tajuan sen. MINÄ LÄHDEN!? Aivan pian, ihan kohta. Liian pian


Ennen lähtöä pitäis hoitaa piiiiitkä lista asioita. Hodettavana on pankkia, liittymää, koulu juttuja, sukulaiset hyvästeltävä, pakattava, ylimääräsiä silmälaseja, piilarinesteitä lista vaan jatkuu ja jatkuu. Aikaa tähän kaikkeen on siis enää 45 päivää... Ja ettei elämä ihan liian helppoa ole, lähdenkin tästä ensin 9 päiväksi lappiin, jonka jälkeen 9 päiväksi leirille! Eli siis 45 päivästä jäljelle jää 27 päivää ja koska vieläå täytyy ottaa huomioon, että kyseessä totta tosiaan on Ellu, löytyy kaiken maailman kissanristiäiset kalenterista. Aikaa siis oikeasti on noin 17 päivää. Hienosti taas asiat järjestetty Ellu, GOOD JOB!


Mitä enenmmän Ronjan kanssa juttelen, sitä enemmän löydän yhteisiä asioita meistä. Alkaa pikkuhiljaa olee sellanen tutina, että ens vuodesta on tulossa AIVAN MAHTAVA! Ai miten niin oon sanonu tän ennenki!? Pyh pah, koskaan en toista itseäni! 
Niin ja innokkaat ihanat ystäväiseni, jotka rakastavata sitä hurmaavaa saksan kieltä ja ylistävät Pohtolan opetusta, voivat lukea mun ens vuodesta toisesta näkökulmasta Ronjan blogista. Tottakai myös ne ystäväiseni, jotka eivät välttämättä saksan kieltä taida, voivat myös käyttää aivan mahtavaa Google translatea, joka kääntää kaiken niin selkesäti ja hienosti!


Paluupäivää en vielä ole saanut kuulla, (ehkei sitä siis tule koskaan) mutta kesäkuun loppupuolella se luultavasti on. Sitten onkin rankat Come-back-bailut tiedossa, ettei mitään rajaa missään - olenhan silloin jo 18! 


Niin ja hei ne, jotka haluaa nähdä mua takastuloni jälkeen (jos joku vielä sattuis muistamaan mut) kannattaa alkaa varailee aikaa jo nyt! Kalenteritilaa on vain rajoitetusti! :D 




Ps. Blogger vihaa mua, siksi tää hirvee tekstin taustaväri....

Vihdoin ja viimein

Perjantaina 6. heinäkuuta 2012 klo 11.15 ajan Venlan kanssa Naantalin Aurinkotietä, etupyörät Turkua kohden kun kännykkäni pirahtaa soimaan. Muutama ärräpää saattaa päästä suusta, koska vain paria minuuttia aikaisemmin olimme päässeet lähtemään matkaan ja TAAS matkaan tuli hidaste. Vastattuani puheluun, ei ketuttanutkaan enää. STS soitti VIHDOIN ja varmisti tiedon siitä, että minulla on isäntäperhe, guess-sister ja koulu. Sijotus viimeinkin tehty! Lähtöni (ei vielä STS:n varmistama) on mitä luultavammin 1. syyskuuta ja kouluni alkaa 3. syyskuuta.

Tuleva olinpaikkani seuraavan vuoden ajan tulee olemaan Kingswood, Englanti, UK. Kingswood sijaitsee lähellä Bristolia eli Lounais-Enlannissa, n. 160km Lontoosta länteen, lähellä Bristolin Kanaalia (se lahti Lounais-Englannissa)

     

Host-Family harrastaa golfia, ruuanlaittoa ja matkustelua. Host vanhemmat vaikuttavat aika nuorilta ja perheeseeni kuuluu pieni tytär. 

Koulu on nimeltään The Grange School & Sports College. Sports- sana vähän särähti korvaan. Minä pahalaatuinen laiskottelija, urheilukouluun!? No kai siel voi muutaki tehä ku urheilla :)

Koulu vaikutti ihan mukavalta kun nettisivuja kattelin.

Guess-sisterini on saksalainen Ronja, joka vaikuttaa erittäin mukavalta ja ihanalta ihmiseltä. Hienoa on myös se, etten ole ainoa eksyksissä oleva :D

Näillä näkymin ens vuodesta on tulossa aivan mahtava! Sitä odotellessa! (54 päivää)