Äidin pikku tyttö lähtee muille maille

Leirihumusta toivuttuani avasin sähköpostini ja huomasin host-äitini VIIMEIN vastanneen! Cat lähetti mulle myös kuvan tulevasta perheestäni. Isä näyttää perus nuorelta brittimieheltä ja äiti iloselta ja mukavalta. Pikkuveli Parker on 3kk vanha. Toivottavasti vuoteen mahtuu muutakin kun babysittausta...

Iitun kaveri, joka oli muutama vuos sitten vaihdossa Jenkeissä lainas mulle matkalaukkuaan, jonne, menis mukavasti melkee ihminen. Ootko Emilia viel halukas tulemaan mukaan!? :D

Pakkaaminen on asia, jota en liiemmin rakasta. Sitä oonkin saanu tehä tänä kesänä ihan tarpeeks. Vielä pitäis pakata kamat vaihtoon ja mikä parasta 23kg rajotuksella... Mahtavaa! 

Pakkaamisen lisäks pitäis vielä huone siivota siihen kuntoon, että tästä talosta voi lähteä vuodeks pois. Ja sepä ei ookkaa mikään maailman nopein homma... 

 

 Jonkinlaista listaa oon tehny pakattavista kamoista, mutta silti on hankalaa valita kaikista vaatteista, kengistä, yms kamoista mitä haluan ottaa mukaan, mitä tarvitsen. Loppuen lopuski tulen varmaan ostamaan suurimman osan paikan päältä. 

Sitten yhteen suurimpaan kysymykseen; ottaako kitaran mukaan, vai ei ? Vaikka soitan kitaraa säännöllisen epäsäännöllisesti, vuosi soittamatta tulee rapistuttamaan soittotaitoni totaallisesti.

Jos kitaran kuljetusta ajattelee, niin kotelon kannalta kitara selviäisi mitä luultavammin hengissä lentomatkasta, mutta sen roudaaminen on aina hankalaa ja raskasta, eikä sen lennättäminen ihan ilmaista ole...

20 päivää jäljellä lähtöön pientä lähtöstressiä alkaa pukkaamaan ja matkamuumetta nousee... PANIIKKI!