Tartu hetkeen, tai se valuu hukkaan

Vihaan reggaeta. Tämän rakkaat ystäväni selittävät sillä, että se on liian rentoa musiikkia. Vain kunnon tekno tai hevi olis Ellun tyyppistä, mut hektistä sen ainaki pitäis olla - vähän niin ku mun elämä. Tai no nii...

Tässä ote viime keväästä 

Tässä onki sitte tää viikko... Ja onki muute täys verrattuna muihin - onhan siellä toi musan tehtävä perjantaille! Kai sitä vähän saa tuntea hämmennystä? Nyt onki sit hyvä hetki opetella elää hetkessä.

Reggaen lisäksi mua ärsyttää suunnttomasti ihmiset, jotka ei saa mitään aikaan, ota vastuuta tai joilta puuttuu kokonaan oma-aloitteisuus... Odottaminen ja se että asiat ei hoidu ja lojuu vaan herättää myös suurta närää mussa. 

Täälä ollessani oon kuitenkin löytänyt yhden asian, jossa oon oppinu kärsivällisyyttä ja hitautta; Slow Shutter Speed. (Pahoitteluni ystävät rakkaat, mulla ei oo mitää hajua valokuvauksen suomenkielisistä termeistä, joten saatatte törmätä tulevaisuudessa Finglishiin.)

Ei oo aina helppoo asua samassa huoneessa toisen ihmisen kanssa... Etenki ku oon asunu viimiset 14 vuotta yksin omassa huoneessa. Yhtäkkiä onkin joku jonka kanssa pitää jakaa huone ja elämä. Onneks Ronja on nii ihana, et ei se nyt mikään mahdottomuus ole. Suomalaisena ihmisenä tarvitsen välillä oman rauhan ja tilan mun omille ajatuksille. Nappaan siis Ronjan kameran (Thank you darling) ja lähden kävelemään. Etenki iltasin, pimeän tultua on ihana lähte kävelemään kameran kanssa, ihastelemaan valastua kaupunkia. Hanham hill:ltä näkee Bristolin valot vielä niin kauniisti. Rakkaus! Ei ne hääppösiä oo, mutta tykkään kuvata :)

48. päivä: 6 päivää syyslomaan, 67 päivää jouluun ja 193 päivää synttäreihin.

Ps. Vertailtiin tänää eri maiden autokoulusysteemejä; Suomessa eniten tunteja, kalleimmat hinnat, ja tiukimmat vaatimukset... Pitäisköhän mennä ajaa kortti jonneki Sambiaan??