Aika kuluu nopsaa, kun paljon tapahtuu...

Huhtikuu... NYT ON HUHTIKUU!? Vaikken vielä virallista päivää tiedäkään, niin lähtöön aikaa n. 4kk. Apua! Vastahan mä oon hakuprosessin lopettanu...
Ens viikolla olis Pajulahdessa valmennusviikonloppu, jonka takia jopa skippaan yhen partiotapahtuman!? Aika hurjaa... No ehkä se menee edelle, koska se on kuitenkin se ainut infotilaisuus mun tulevasta vuodesta.

Pari päivää sitte yks mun kaveri kyllästy  mun valitukseen, joten se heitti hienon kysymyksen läpällä? ilmaan: "Miks et sä lähe jo sinne Britteihis?" Se särähti vähän korvaan... Mut se saiki mut ajattelemaan asiaa. Vaikka mä ajattelenkin seitsemänä päivänä viikossa ja n. 30 päivänä kuukaudessa vaihtarivuotta, en mä silti vieläkään tajua, että mä oon oikeesti lähössä sinne!?

Kun mun muutama kaveri on jo tällä hetkellä vaihdossa, oon niitten blogeja lueskellu viime aikoina. Ne on saanu mut ajattelemaan, kuinka hienoa vaihdossa on ja kuinka paljon mä oikeesti sitä odotan. Siitä huolimatta ei vieläkään ole mun tajuntaan juurtunu, se etten ole enää vuoden kuluttua täällä.

Jos mä saisin päättää mitä OIKEASTI tekisin nyt, nii mä asuisin kaksiossa, poikaystävän kanssa, olisin kirjottanu ylioppilaaks ja mahdollisesti opiskelisin yliopistossa. Mutta koska mä en asu kaksiossa, mulla ei ole poikaystävää, en ole ylioppilas saatika sitten  opiskele yliopistossa, lähden siis vaihtoon.

Vaihtarivuotta ajatellen mulla on odotuksia, toiveita ja pelkoja. Eniten pelottaa ehkä se, et entä jos se perhe onki hirvee? Entä jos en sopeudukaan sinne? Myös se, et entä jos ne ei juokkaa kahvia ja yrittää tyrkyttää teetä mulle koko ajan? Mä niin nään itteni jossain pöydän ääressä, mummojen vieressä ja ne poraa katseellaan muhun reikiä, koska ne yrittää ettii musta mahdollisimman paljon etikettivirheitä...

Myös se vähän arveluttaa, että jos mulle tarjotaankin joka ikinen aamu englantilainen aamiainen... Muutaman kerran vuodes sen voi syödä, mut no ei joka aamu... Samoin joku Fish and chips. Voitte vaan kelata minkä näkösenä mä tuun takas sieltä.